Olen aina ollut herkkä ihminen. Sensitiivinen, empaattinen. Olen myös aina ollut melko alakuloon taipuvainen.
Syyskesästä 2006 sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. En nukkunut moneen viikkoon, ja lopulta meni kuppi kokonaan nurin ja jouduin sairaalahoitoon. Sain tiputuksena Anafranilia ja öisin Zopinoxia. 10 päivän kuluttua pääsin sairaalasta pois mukanani masennuslääkkeet ja juurikin Zopinoxia, 30 tablettia. 30 tabletin jälkeen resepti uusittiin joka kuukausi vuoden ajan, koskaan sitä kyseenalaistamatta. Seuraavana vuonna olin joitakin aikoja ilman lääkettä, koska voin paremmin, mutta kun univaikeudet ja masennusoireet palasivat, aloitettiin lääkitys uudelleen. Kahden vuoden kuluttua masennuksestani unilääke vaihdettiin Tsolpideemiin (Stella ja Somnor) annostuksella 5-10 mg yöksi.
Muistan ensimmäisen kerran, kun en mennytkään suoraan nukkumaan otettuani tabletin. Otin lääkkeen ja olin menossa sänkyyn, kun huomasin pyykkien olevan ripustamatta. Jäin niitä ripustamaan ja sillä tiellä olin useita tunteja, hallusinoin ja olin aivan uudessa ihanassa maailmassa. Vapaana huolista ja masennuksesta. Kuukautta myöhemmin kokeilin samaa uudelleen, ja pian se olikin jo epäsäännöllisen säännöllinen oma “juttuni”. Kun mies oli mylhään töissä tai treeneissä ja lapset nukkumassa, katselin tv:tä tsolpideemin voimalla tuntikausia, täysin “kännissä”.
Kuukausien kuluessa piti annostusta nostaa, kun tuo ensimmäinen 10 mg meni fiilistelyyn ja vasta seuraava 10 auttoi nukahtamaan. Lopulta myös aikaistin tablettien ottoa, saatoin ottaa tabletit jo ennen lasten nukahtamista; iltasatu oli niin mukava lukea pienessä pöhnässä.
Syksyllä 2009, 3 vuotta masennuksesta, jäin työttömäksi. Olin päivät yksin kotona ja etsin töitä. Sitten eräänä aamuna ajattelin, että no kun kerran yksin olen kotona niin kokeilenpa ottaa yhden tabletin jo aamulla ja pöhköillä koko päivän. Se oli mahtavaa.
Jatkoin samaa rataa ja vuorokausiannostukseni nousi 30 mg:aan. Talven tullen sain töitä, ja toistin samaa kaavaa vapaapäivinäni. Lopulta otin 2 tablettia heti herättyäni, nautiskelin pitkälle iltapäivään jolloin otin vielä 1-2 ja yöksi vähintään 2. Työpäivinä otin vain myöhäisiltapäivän tai illan tabletit.
Jossain vaiheessa minulle alkoi valjeta että mulla on ongelma. Ajatukset pyörivät vain seuraavan pillerin ympärillä. Yritin puhua lääkärille, joka oli sitä mieltä että lopetetaan sitten kun olen ihan varma. Tavallaan sain siitä vahvistuksen sille, että voin jatkaa näin.
Vasta äskettäin, 18 päivää sitten, hakeuduin lääkäriin uudestaan. Teimme suunnitelman lääkkeiden hitaasta vähentämisestä, ja olen vasta päässyt alkuun.
Tämä blogi on minun henkireikäni, tästä asiasta en voi enkä osaa muille puhua, en edes perheelleni. Tänne siis kirjoitan tähän asiaan liittyvät juttuni.